1. Pimeys / palautus sunnuntaina 26.10.2008

[Queenbitch]

Jotta kirjoittelu saadaan potkaistua käyntiin, aiheena siis jo esimerkissä käytetty "pimeys". Tarinassa pitää esiintyä majakka. Verta ei saa mainita (enkä puhu siis pelkästä sanasta, vaan asiasta yleensä). Sanamäärä 200, tasan, tarkka.

Palautukset tähän topikkiin 26.10.2008 klo 20.00 mennessä.

[Queenbitch]

[Queenbitch]

[Arttu_Ace]

[Dise]

[Clara]

[Queenbitch]

Iä iä, angst fhtagn!

Noin yleisesti ottaen arvasin jo aiheen antaessani, että sisältö tulee olemaan synkkää. Majakka oli ikään kuin kliseinen ja helppo täky, käytettyä symboliikkaa. Myös siksi kielsin veren: viilt viilt olisi tuonut lisää liian helppoa kuvitusta.

Olin yllättynyt tekstien mielestäni korkeasta tasosta. Tosin en muista että olisin kenenkään teistä tekstejä lukenut aiemmin kovinkaan paljoa (pl. irkki), joten yksittäisen tekstin pohjalta onkin vaikea arvioida mahdollisia kaavoja ja maneereita. Varsinaisia ongelmia ei 200 sanassa vielä ehdi tulemaan esiin.

Sitten yksittäin, eli palautetta.

Arttu_Ace: Kun pimeä synkistyy
Tykkäsin vaivihkaisesta tavasta kuvata lähitulevaisuus: ei puhuta lentävistä autoista ja neonvalotorneista, vaan jatkuneesta energiakriisistä, höyrysuihkusta ja mobiiliviestimistä. Niin lähellä, mutta vasta tulossa.

Tekstin rytmi on mielestäni toimiva: kappaleet kuvailevat Tommia, maailmaa, Tommia, maailmaa, Tommia. Teksti rakentuu loogisesti.

Dise: Musta katu
Karkeasti veistetyt puiset veturit ihastuttivat, rakastuin viittaukseen entisajan salmiakista. En ala avaamaan symboliikkaa sen enempää, sinällään kliseisen piirteettömän muukalaisen saapumisen ja integroitumisen jo ennestään synkkään, mutta tietyillä tavoilla tuttuun ja turvalliseen (lasten tottuminen pimeyteen, salmiakki) miljööseen ja status quoon tulkitsen niin että paskan jälkeenkin paskaa sattuu, parasta tottua.

En saa oikein kiinni tekstin punaisesta langasta. Juontahan tekstissä ei varsinaisesti olekaan, mutta en ole aivan varma, että johtuuko sade muukalaisesta vai muukalainen sateesta, vai eikö näillä kahdella ole mitään yhteistä ja mustia asioita nyt vaan tapahtuu eikä takaisin entiseen ole paluuta. Joko loistavaa (ehkä tahatontakin) symboliikkaa tai sitten rakenteellinen ongelma, en ole aivan varma.

Clara: Pimeys
Kivinen polku, harmaantuneet muistot, pimeinä öinä maalatut seinät, öiset kadut... Kliseistä mutta syystä, koska kyllähän nämä nyt vaan toimii juuri noiden tunnetilojen maalaamiseen. Tykkäsin myös siitä, miten lopussa ei annetakaan pilkahdusta toivosta, majakan maalaaminenkin oli lopulta turhaa. Sanavalinnat ovat hyviä.

"Hänestä" ei kerrota oikeastaan yhtään mitään. Sisältö on lopulta vain että "ensin elämä potki päähän, nykyään sillä on pesäpallomaila". En toisaalta usko että muuta tarvitaankaan. Joku rakenteellinen koukku ehkä kuitenkin?



Itsekritiikit:

Queenbitch: Pimeys (taulukeissi)
Idea lähti toisen tekstini valmiiksi saatuani siitä, miten Kujeilijan ja Kohtalon tarina olisikin vain maalaus. Taulu. Ja siitä, miten pimeyttä voisi katsella toisesta näkökulmasta. Kun usein popkulttuurin tuotteissa matkaan pimeyden sydämeen liittyy huumeet, miten niitä voisi katsella toisesta näkökulmasta? Yleensä juttu menee kuten ensimmäisessä kappaleessa kerrotaankin: ensin on ostotapahtuma ja sitten rahojen loppuminen ja sitten arvotavaroiden muuttaminen epätoivossa rahaksi. Tässä ajatuksena oli, että jostain syystä on ensin muutettu arvotavara rahaksi, ja kun se tarvitsee saada takaisin, tulee myyntitapahtuma aiheelliseksi.

Tajusin nopeasti, etten ehtisi 200 sanassa kertomaan miksi taulu alunperin myytiin, tai mikä muovipussissa oleva vaihdon väline on. Tajusin ettei sillä ole väliä.

Lopussa sanamäärä alkoi käydä tiukaksi, mutta toisaalta se kiihdyttää kerrontaa loppua kohden. Samaa ajatusta jatkaa Jannen mielessä tiivistyvä ajatus taulusta. Ensin sukulaisten huuto on kokonainen, pikku hiljaa se sieventyy tähdelliseen: "taulu". Onko lopun pimeys että Jannen silmissä sumenee, vai tämän antautuminen "vielä yhdelle keikalle", koska "taulu"? Jaa-a.

Tekstistä ei tullut aivan sellainen kuin ajattelin, lähinnä laadullisesti, mutta en usko että suurempi hiominen olisi parantanut sitä juurikaan. Pidän tekstin alusta.


Queenbitch: Pimeys (Kujeilija ja Kohtalo)
Tästä tuli mielestäni onnistuneempi kuin odotin. Tarina on kirjoitettu hyvin metodisesti niin, että kaikki on symboliikkaa, mutta tarina on käännettävissä hyvin jokapäiväiseksi muutamalla selvennyksellä. Seuraava ei siis ole tekstin ainoa tulkinta, ja nimien valinta on tarkoituksellinen. Symboliikasta jokainen voi vetää oman tulkintansa, mutta näin tapahtui:

Oli mies, ja oli nainen. "Sä olet mun kohtaloni", mies sanoi. "Sä se olet varsinainen kujeilija", nainen sanoi. Ja sitten joku tarjosi kahden kuukauden työtä vanhassa majakassa.

Hahmojen sukupuolia ei tarkoituksella mainita. Jollekin Kohtalo voi olla mies. Jollekin jotain muuta. Jollekin Kohtalo todella voi olla kohtalo, Kujeilija vanha trickster-jumaluus joka kujeilee ihmisten kustannuksella. Tornissa ei koskaan nähdä valoa. Kohtalon liikkeitä ei kuulla, mutta kun Kohtalo viimein sulkee oven kolahtaen, viimeinenkin elollinen, lokki, liihottaa pois näkyvistä.

Mutta jos mies on mies ja nainen on nainen, miksei Kujeilija tunnista Kohtalon ääntä?

[Arttu_Ace]

Muutamia ajatuksia muitten teksteistä:

QB / Lokki:

Tekstissä on paljon selittämätöntä (ja selittämättömäksi jäävää) symboliikkaa. Tilannekuvaus on mielyttävän kouriintuntuva vaikkakin mystinen. Lakoninesta dialogista voi lukea enemmän kuin mitä on kirjoitettu ja sellainen kerronta lämmittää aina.

QB / Taulu:

Tulee jotenkin mieleen Vihreä Varis -nuorisokirjasarja, poislukien kiroilu. Teemaan varsin köykäisesti liittyvä tarina on oikein mukaansa tempaava, voisin kuvitella lukevani tämän kovakantisen kirjan takakannesta.

Dise / Musta katu:

Onnistunut kielivalokuva Fallout-pelistä. Skenaario on tuttu myös muista (ydin)sodan jälkeiseen aikaan sijoittuvista populaarikulttuurin tuotteista. Hyvät adjektiivit parantavat tekstiä paljon. Tekstin punainen lanka jäi vähän hakuseen. Tykkäsin tekstistä enemmän ensimmäisen lukukerran jälkeen kuin toisen, en tiedä miksi.

Clara / Pimeys:

Monimerkityksellisen ikävää luettavaa. Tekstillä ei oikein kerrota mitään, mutta silti sen lukemisesta jää jotain käteen - harmi. Ensimmäinen virke antoi toivoa ajatuksella laaditusta tekstistä, mutta toivo hukkuu nopeasti ajatuksen virtana kontrolloimattomasti soljuvaan tekstiin.

Arttu / Kun pimeä synkistyy:

Jälkeenpäin jäi harmittamaan etten ymmärtänyt alustaa tekstin lopun inhimillisyyttä jo edellisissä kappaleissa. Samoin kuun pimennyksestä olisi voinut ottaa vähän enemmän irti. Tyytyväiseksi jäin tekstin rytmitykseen ja vaivihkaiseen lähitulevaisuuden kuvaukseen.

[phann]

Dodiin, nyt kun on oma kakkoskierroksen teksti julkaistu, uskaltaudun vähän kommentoimaan näitäkin. (Itse olin kovasti osallistumassa ekallekin, mutta lauantaina ryyppäsin ja sunnuntaina nukuin kolmeen, ja olin sen jälkeen kahdeksaan asti kaverin luona, että se siitä sitten.)

Päällisin puolin tykkäsin kaikista, ja jopa yllätyin, että näinkin kovaa tekstiä tulee kaikilta. QB:n jutuista tuo "taulukeissi" kolahti enemmän, siinä on hieno jatkuvasti kiihtyvä tahti. Edellisessäkään ei sinänsä mitään vikaa ole, siinä vain ei ikäänkuin tapahdu mitään, tai siis tapahtuu omaan silmääni hieman liian symbolisella tasolla. Taulukeissin lopettava "Pimeys" varsinkin hienosti kuvaa paljon yhdellä sanalla.

Artun jutussa (QB:ta kompaten) tykkäsin tavasta, jolla selvisi tuo tapahtuma-aika.

Disellä on hienoa tunnelmanluontia tuossa kans. Eniten tykkäsin itse tuosta "kuin hänen kasvoiltaan puuttuisivat ne kaikki tuntomerkit, joista ihmisten tunteet tulkitaan" -kohdasta.

Clara veti selkeästi pohjat ainakin synkkyysasteikolla. Mikä ei ole ollenkaan huono asia, tykkäsin tästäkin, varsinkin kun itsellä ainakin on niitäkin päiviä, että tähän hahmoon saa samaistua. Tavallaan olisin jäänyt kaipaamaan tarkempia detaljeja hahmon tarinasta, mutta kaikkea ei voi näihin raameihin mahduttaa.

Ei mulla varmaan sit muuta.

[Dise]

Kun palautelaulu raikaa, on paaaalautteeeen aaaaikaa...
Nojoo.

QB:n tarina 1:
Eniten pidin tarinassa sen tarpeeksi yksityiskohtaisesta kerronnasta tapahtumapaikan suhteen. Sen avulla sai hyvin mieleen sen kummemmin miettimättä, miltä tarina näyttäisi kuvina. Itse juoni taas jätti minut hieman kylmäksi; en oikein nähnyt sen pointtia. Tarkoitan tällä esimerkiksi sitä, että miksi lausetta "Tulee kylmä yö" toistettiin niin usein.

QB:n tarina 2:
Henkilökohtaisesti pidin tästä tarinasta enemmän. Tarinankerronta on tehokasta ja (etenkin sanamäärä huomioon ottaen) tarinan tilanteet ovat jännittäviä. Tarinassa ei sinällään ole mielestäni mitään turhaa jaarittelua tai täytettä, vaan jokaiselle lauseelle on tarkoituksensa. Ainoa asia, mistä en niin pitänyt, oli se että "majakkataulu" tuntui vähän irralliselta ja sille ei ollut oikein syytä miksi se oli juuri "majakkataulu". Väkisinkin tuli mieleen että se oli majakkataulu vain siksi kun tehtävänannossa pyydettiin käyttämään tarinassa sanaa majakka.

Arttu Ace
Arttu pisti tarinaansa yhden lauseen, joka mielestäni oli kaikkein paras koko porukasta: tarkoitan tällä alun kuun valon heijastama siluetti -lausetta. Sen pystyi todella hyvin näkemään itsekin. Muutenkin tarina on oikein timmi, eikä siinäkään ole turhuuksia, kuten tuossa QB:n taulu-tarinassa. Ainoa miinus tulee parista kohtaa, joita lukiessa tuntuu kuin lukisi jotain uutiskatsausta fiktiivisen tarinan sijasta, mutta tämä on siis vain pieni vika muuten oikein hyvässä tarinassa.

Clara
Clara pisti laudalle selkeästi synkimmän ja lohduttomimman tarinan, mikä lisäksi toimi. Kuvattavan henkilön maailmaa kuvailtiin oikein onnistuneesti, ja sen paskan mitä hän käy läpi, pystyi aistimaan (no ei kirjaimellisesti, hölmöt!!) Eipä tästä oikein pahaa sanottavaa ole.


Kaiken kaikkiaan juttujen taso oli, niinkuin on todettu, todella korkea. En sanoisi kuitenkaan että yllättävän korkea, koska arvasin että kyllä tästä porukasta löytyy osaavia kirjoittajia.