2. Tuleminen / Palautus sunnuntaina 2.11.2008

[Queenbitch]

Toivottiin pidempää. Siispä.

345-355 sanaa. Aihe "tuleminen". Juttuun mukaan geeli tai vaha tai vaahto.

Palautus sunnuntaina 2.11.2008 klo 20.00 mennessä.

[Dise]

[phann]

[Queenbitch]

[Queenbitch]

Pala Uté!

Dise: Veni, vidi, vici

Tekstin ensimmäinen kappale lupaa kieroa ja humoristista näkökulmaa historialliseen tapahtumaan, mutta vaikka lopputeksti tarjoileekin juuri tätä, ei se lunasta alun asettamia odotuksia. Heti ensimmäisessä seuraavassa virkkeessä on kumma, mahdollisesti huolimattomuudesta johtuva aikamuotovaihto. Jos melko lapsellisesta tekstistä pitää etsiä jotain hyvää, se on tarinan ilmeinen soveltuvuus juuri tälle sanamäärälle. Teksti on tasapainossa koko kestonsa ajan.

phann: Tuleminen
Sydäntä raastava kuvaus pakkomielteisestä odottamisesta tuo hyvällä tavalla mieleen Alastalon salin. Ei kerronnaltaan, vaan kirjan paras osuus on luku, joka on kokonaisuudessaan yhden hahmon kertoma tarina laivasta ja miehestä joka vuodesta toiseen odottaa sitä päivittäin palaavaksi (kunnes lopulta menettää toivonsa). Samalla tarina on kaunis kuvaus uskosta ja lupauksesta paremmasta huomisesta. Upean tarinan heikko kohta on melko alussa oleva sinällään hyvä radiovertaus, joka ei tunnu istuvan muuhun tekstiin.


Omani arvostelen muiden arvioiden jälkeen.

[phann]

Dise:

Jotenkin tuo vaikuttaa aika kiiressä kirjoitetulta, teksti on vähän töksähtelevää. Perusvitsi ei ihan kanna loppuun asti, mutta pakko myöntää, että naurahdin ääneen "Sinäkin, Justukseni" -lainille.

QB:

Edes-takaisin tapahtumien rytmitys toimii, eikä muutenkaan juuri ole pahaa sanottavaa. Ehkä ainut sana mikä pisti silmään on "sönköttää", itse näkisin sönköttämisen olevan suunnilleen sellaista kuin Vintiöiden "ja sit me en saa" -miehellä. Toki Hindenburg (heh nimelle) varmaan sönköttää, mutta sanavalinta vaikuttaa lievästi epäkunnioittavalta miestä kohtaan, joka on juuri selvinnyt vihollisen (olettaisin) tuhoisasta hyökkäyksestä.

phann:

Tarina tuli aika helposti lähes kokonaisena mieleen heti pari minuuttia tehtävänannon lukemisen jälkeen. Kaksi pisintä taukoa itse kirjoittamiseen tapahtui vaiheissa joissa piti keksiä Michelin nimi ja soitin. Nimi löytyi lopulta Wikipedian random article -toiminnon kautta, ja toimii mielestäni tarinan tunnelman kannalta todella hyvin. Soitin oli jo vaikeampi tapaus, arvoin sitä pitkän aikaa. Viulu? Nääh, liian klisee. Kitara? No ei. Kazoo? No ei kun joku oikea soitin. Mandola (ainakin toivon että se on myös suomeksi mandola) ei siis ole ihan mandoliini, mutta lähellä.

Nyt kun viikon jälkeen katsoo tuota, niin ensimmäinen tekstikappale ei oikein tunnu sopivan tähän, toisesta eteenpäin vasta alkaa löytyä oikea tyyli. Silti kyllä kokonaisuutena tykkään itse tarinasta todella paljon.