12. Vääryys / palautus 15.03.2009

[Queenbitch]

Aihe: vääryys
Mukaan: vankeus
Sanaraja: 300 sanaa tai 800 sanaa, viiden sanan marginaalilla. Otsikon sanoja ei lasketa määrään, riippumatta siitä, mikä otsikko on.
Palautus: 15.03.2009 klo 20.00 mennessä

Aktivoitukaas, armahat.

[Clara]

Aamunkajo

Vuonna 1564 - Ranskassa

Hän heräsi jälleen sellistään. Pimeässä ei näkynyt muuta kuin kynttilän nysän liekki ja sen kuvastamat varjot kivisillä ja kosteilla seinillä. Medeia tiesi että hänen ei kuulunut olla siellä, tiesi että rikos josta häntä syytetään, ei ollut hänen tekemänsä. Näinä pimeinä aikoina kun noitavainot riehuivat pitkin maita ja mantuja hän tiesi että paljon hyviä ihmisiä oli turhaan syytettynä tai tuomittu roviolle teoista joista eivät olleet edes vastuussa.

Jokunen viikko takaperin hänen hyvä ystävänsä ja naapurinsa Nimue oli pidätetty kotoaan ja viety raatihuoneelle kuulusteluun, syytettynä kalakauppiaan muuttamisesta sammakoksi! Sammakoksi! Kaikenlaisia hullutuksia! Eihän ihmismiestä voi sammakoksi muuttaa! Varsinkaan niinkin kiltti ja viaton kotiäiti kuin Nimuekin oli.

Medeia oli nähnyt jo tarpeeksi surua ja kärsimystä, hän oli todistanut torilla kuinka naisia poltettiin roviolla, kidutettiin ja hakattiin. Heitä tökittiin kuumilla metallisilla esineillä ja kuinka heidät häväistiin koko kansan nähden. Hän tiesi ja pelkäsi että jos ei ihmettä tapahdu hän on yksi niistä naisista, yksi niistä joka joutui kokemaan saman. ”Oppineet” koittivat väittää että kiduttaminen ja teloittaminen on hyviä keinoja tuomitun kärsiä syntinsä ja täten puhdistautua pahoista teoistaan ja täten päästä taivaaseen. ”Oppineet” väitti että he ajattelivat vain ”harhauskoisten” parasta. Tyhmät maallikot uskoivat viisaampiaan ja kokoontuivat torille hurraamaan ”puhdistusnäytöstä”. Kylmät väreet kulkivat pitkin Medeian selkää. Hän tiesi paremmin. Hän ymmärsi kuinka kieroutunutta se kaikki oli.

Hän nousi ylös vapisevin jaloin, hänelle ei ollut annettu vettä tai leipää kohta kahteen vuorokauteen, sinä aikana kun hän vankeudessa oli ollut. Koko hänen kehonsa oli heikko, hän ei pystyisi taistelemaan vastaan kun sotilaat tulisivat hänet hakemaan. Hän vapisten horjui lähemmäksi pientä reikää seinässä, reikää josta hän näkisi ulkomaailman. Maailman, johon hän ei enää kuuluisi. Hän vaipui muistoihinsa. Ja tipahti lattialle istumaan.

Kesäinen päivä jokunen vuosi takaperin

Medeia käveli pitkin torin reunaa, meren aallot löivät kivisiin valleihin. Aurinko paistoi ja lokit kiertelivät ihmisten yllä etsien poisheitettyjä murusia syötäväksi. Nälkäset ”kraak kraak” huudot kaikuivat ihmisten melun seassa. Merituuli tuoksui suolaiselta ja kypsältä kuumana ja aurinkoisena päivänä. Tuoreen kalan tuoksu sekoittui tähän kaikkeen ja Medeia alkoi välittömästi miettimään mitä tekisi ruoaksi Simonille ja itselleen. Mies oli pitkään ollut merillä ja palaisi tänään hänen luokseen. Medeia oli tullut melkein hulluksi odottaessaan sanaa tai viestä, tai mitä vaan mereltä. Jotta hän tietäisi että Viima- laiva olisi selvinnyt kaikista myrskyistä joilla meren ja tuulen jumalat heitä olivat koetelleet. Aurinko häikäisi häntä silmiin. Medeia sulki silmät ja nautti auringon lämmöstä kasvoillaan.

- Päivänpaisteeni, olet kauniimpi kuin muistinkaan.

Medeia avasi silmänsä. Ilosta ja odotuksesta hänen koko vartalonsa reagoi onnen tunteeseen kun kuuli ja näki Simonin edessään. Nainen hypähti ilmaan kiljahtaen innosta ja kapsahtaen Simonin kaulaan.

- Rakas, olet palannut luokseni! Miten näin aikaseen olette jo saapunut? Illemmallahan teidän vasta piti…
- Tuulet olivat suotuisat. On ilo silmille nähdä sinut jälleen rakkaani. Olen kaivannut sinua niin kovin.
- Samoin samoin. Niin paljon kerrottavaa ja kysyttävää. Tule rakas kanssani, tehdään ostokset ja mennään kotiin.

Simon tarttui Medeiaa kädestä ja nosti maahansa tiputtaneensa vaatekassin olalleen. He katosivat ihmismeren keskelle käsikädessä ja naureskellen.

*klonk* *kling*

Medeia havahtui takas todellisuuteen, sellin ovelta kuului ääniä, ovea oltiin avaamassa. Sen monien lukkojen avaamiseen meni aikaa. Medeia huokaisi syvään ja valmistautui jo vartijan kohtaamiseen. Ovi avattiin ja isokokoisen ja julman miehen kasvot näkyivät heikossa kynttilän valossa.

- On aika, NOUSE!

Medeia pyrki, seinästä kiinni pidellen, nousemaan ylös. Hänen repaleinen mekkonsa oli noussut liian korkealle sääreen. Hän nyki sitä samalla alaspäin häpeissään kun laski kasvonsa maahan. Hän ei kestänyt katsoa silmiin miestä joka oli viemässä häntä hänen viimeiselle matkalleen.

- NOPEAMMIN ! Senkin kurja noita-akka!

Mies tuli Medeian luokse ja voimakkaalla liikkeellä käänsi naisen ympäri ja lukitsi hänen hennot ranteet rautoihin. Tämän jälkeen mies alkoi tuuppimaan naista kohti sellin ovensuuta ja ovesta ulos. Medeia löi päänsä ovenkarmiin ja suusta pääsi kova kivulias äänähdys jolle mies vaan nauroi ja jatkoi tuuppimista pitkin käytävää ja kohti rappusia joiden alapäästä pääsisi ulos.

Medeia työnnettiin puisiin vaunuihin yhdessä parinkymmenen muun naisen kanssa. Vaunun portti teljettiin ja kuski nousi kuljettajan paikalle ohjaamaan hevoset torille päin. Medeia katsoi järkyttyneenä naisia joiden kanssa teki matkaa torille päin. Monet naisista itki tai huusi raivoaan. Jotkut aneli armoa ja toiset olivat vain laittaneet kädet ristiin ja rukoili hiljaista rukoustaan. Medeialta pääsi kyynel ja hän yhtyi rukoilijoihin.
Matka tuntui kestävän ikuisuuden. Torilla ihmiset olivat jo kokoontuneet aamunkajon teloitukseen. He heittelivät tomaateilla ja kananmunilla kärryjä joissa naiset olivat. Hän ei ihmetellyt sitä että ei nähnyt Simonia väkijoukossa. Itseasiassa se oli jopa helpotus. Hän ei olisi kestänyt sitä.

Medeia näki jo telotuslavan edessään. Kärryt pysähtyivät ja portti avattiin. Vartijat huusivat kovaa ja repivät syytettyjä ulos vaunuista. Heidät asetettiin jonoon telotuslavan edustalle. 5 köyttä roikkui hirttopuusta. Medeia alkoi itkemään. Hän pelkäsi ja kaipasi takaisin menneeseen. Mahdollisuudet ja unelmat kuolivat hänen silmiensä edessä.

Hänen vuoronsa olisi seuraavaksi. Hän sulki silmänsä ja käveli köyden alle. Hänen päähänsä laitettiin säkki ja löysä silmukka pään yli kaulalle. Hän hengähti syvään ja jäi odottamaan kun maailma lähtisi hänen jalkojensa alta.

[Clara]

ps. tasan 800 sanaa

[Queenbitch]

[Queenbitch]

clara: kerronnallisesti olen kahden vaiheilla. Olisiko ollut parempi limittää "hyviä aikoja" ja nykyhetkeä enemmän, vai toimiiko itse asiassa tämä tapa paremmin, jossa kerran muistoista palattua ei enää löydy toivon pilkahdustakaan.

En löytänyt tekstistä historiallisia virheitä. Näinkin "realistiseen" kuvaukseen olisin kaivannut ehkä hieman ympäröivän maailman kuvailua muutenkin kuin noitavainoihin ja hetken tilanteeseen liittyen (sanamäärä olisi varmasti riittänyt), mutta ei paha näinkään.

Lisäksi, vaikka viime aikoina onkin ollut ikävän hiljaista, on kiva nähdä pidempiäkin tekstejä välillä.

[phann]

Clara: Flashbackin jälkeen on kuin katsoisi autokolaria hidastettuna. Lopputulos oli selvä, tosin hirttoköysi yllätti nuotiota odottaneen.

QB: Vähän toisinpäin, odotin loppuun jotain karmeaa ja tulikin sinänsä sietämätön, mutta alun Tähtipalon ym. mittakaavassa mitätön ongelma. Yllätys oli siis iloinen.

[Arttu_Ace]

Clara: Jos QB ei löytänyt historiallisia virheitä niin miulle särähti kaksi: Jos Simon on ollut merillä, on Medeian tieto hänen paluusta voinut olla parhaimmillaankin päivän-parin tarkkuudella, eikä voinut mitenkään odottaa hänen palaavan jonain tiettynä iltana. Toinen historiavirhe oli tietenkin vangin siirtoon käytetyt käsiraudat. Lukittavat käsiraudat (siis ilman erillistä lukkoa) keksittiin vasta 1800-luvulla. Keskiajalla vankien (varsinkin heppoisten naisten) sitomiseksi siirtämisen ajaksi käytettiin ihan vaan köyttä.

Mutta itse tekstiin... Tarinaa kerrottiin ihan sujuvasti, riittävillä yksityiskohdilla. Itse en ole kovin kova fanittamaan flashbackejä näin lyhyessä stoorissa, enkä tätäkään kokenut mitenkään pakolliseksi, sillä saman tarinalle merkityksellisen sisällön olisi voinut kertoa nykyajassakin.

Olisin tykännyt jos stoorissa olis ollut joku kunnon koukku, tyyliin että se vaikka taikois itsensä pois siitä lavalta!

[Arttu_Ace]

QB: Tää on nyt jo aika mones sci-fi teksti siulta. En taaskaan ymmärrä että miksi tämä oli pakko sijoittaa kaukaiseen tulevaisuuteen, kun sama idea ja jopa sama lopputwisti olis toiminut vaikkapa 1940-luvun Siperiassa. Ei siinä, jokaisella tyylinsä, mutta mielestäni tekstin sijoittaminen kaukaiseen tulevaisuuteen voi vieroittaa lukjoita. Ainakin minun lukusilmä sitä hylkii, ehkä en ole saanut oikeaa rokoitetta lapsena.

Tekstin kuljetus oli hyvää, rakenne selkeä ja helppolukuinen.