www.fallen-brothers.com Forums - Fallen Brothers Fan Service

Aiheena satama, 300 sanaa.
Sade on kielletty asia.

Palautus 25.01.2009 klo 20.00 mennessä.

Mainio tilannekuvaus, joka on rakennettu todella oivaltavasti! Lukija viedään opastetulle aikamatkalle matkustamisen tulevaisuuden historiaan.
Tykkäsin erityisesti poikkeuksellisen luontevasta tekstistä ja tavasta jolla lukijaa ohjataan. Nimivalinnat olivat myös kivat, en ollut ajatellutkaan että kaupunginosien nimistä saa noin mainioita henkilöhahmojen nimiä! Pitäisiköhän itse tehdä Sipusaaren ja Uramon dialogi?

Miinuspuolella on oikeastaan vain yksi huomautettava: Mie en oo kovin suuri fani tuolle "toistetaan lopussa alku" -alleviivaukselle. Makuasioita, sano.

Oma tekstini on jälleen vaiheessa, pyrin sen kirjoittamaan keskiviikkona loppuun.

Palaute.

QB: Tuossa oli kyllä hyvin rakennettu tarina. Piti lukea ihan pariinkin kertaan. Hienosti kuvailtu tapahtumia, siirtyen tulevaisuuteen askeleittain, kun on ensin annettu lukijan uskoa että tapahtumat sijoittuvatkin nykyaikaan. Itselleni ainakin tuli mieleen se, miten nopeasti kehitys on kulkenut etenkin viime vuosikymmeninä, ja samaa on ilmeisesti QB:kin miettinyt. Vika lause varmaankin on viittauksena "parempiin aikoihin" (ellen käsittänyt sitä väärin, näin sen itse koin), mutta tarinankerronnassa se on aavistuksen jämäinen. Tykkään kyllä lauseen ideasta, mutta sen ajatuksen olisi voinut vielä kiteyttää jotenkin tehokkaammin. Silti kaikin puolin kelpo stoori, ei juurikaan moitteen sijaa.

Clara: Alkua kun luki niin ajattelin et tää on NIIN J-Lo:n elämästä (ei sen tunnetun, te muut). Juttu tuntui todella elämänkerronnalliselta, ehkä liiankin selvästi. Tästä syystä koin jutun jopa vähän imeläksi, siis sellaiseksi tietyllä tapaa mehusteluksi. Tokihan sellaisesta saakin kirjoittaa, ei siinä mitään, itselle ei vain se niin uppoa. Lopussa kuitenkin oli tähän nähden todella hyvä twisti, jota en tosiaankaan odottanut. Ajattelin että tää Jouni huomaa Jaanan myös, hymyilee, ja sitten ne halaa ja pussaa ja kaikkea ihkua. Siksi juttu sai täysin uutta tuulta alleen omassa mielessäni ja jutusta loppujen lopuksi tykkäsi. Hyvä stoori siis tämäkin! (Toivottavasti lopetus ei ollut elämänkerronnallista!)

Pahoittelut palautteen antamisen venähtämisestä. Eniveis.

Dise: En pirullakaan keksi, mikä peli on kyseessä. Ränsistyneestä metroasemasta ei pelinä tule mieleen kuin Deus Ex (ei sarjakuvapohjaa) ja Silent Hillit 3 ja 4 (kuten ei myöskään), ja sarjakuvaan perustuvana ei soita kelloja kuin XIII, jonka metroaseman sisältävyydestä ei mitään muistikuvia. Toki sitten on miljaardit supersankarisarjakuvapelit ja mm. Sam'n'Max jne, mutta kuitenkin. Asiaan.

Loppu tulee puskista, ja antaa yllättäen tarkoituksen tarinalle, joka siihen asti oli huutanut sisältöä. Tämän takia emme arvostele keskeneräisiä töitä. Hienoa. Erityisesti pidän lopun spagettivertauksesta ja isän kädestä. Yksi sanavalinta huutaa päin naamaa: laiturissa ei ole laitaa (vaikka kantasana onkin sama, laituri on "laidalla"?), vaan reuna. Laita on mielestäni ehdottomasti aitamainen, korotettu juttu, paitsi jos kyseessä on kenttä tai aho tai vastaava iso alue. Mä en laita tälle asialle rahojani, sillä voi olla että laita on täysin hyväksyttävä tuossa kohdassa, mutta itselle pisti kovasti silmään niin ajattelin mainita.

Riippuu muuten kovasti satamasta, hiljeneekö se yöksi.

Clara: Mua varoitettiin ennakkoon että taas on tulossa kovasti masentavaa tekstiä, ja ehkä siitä osasin arvata ensimmäisen lopputwistin viimeistään ensimmäisen kappaleen lopussa. Jälkimmäinen, aivan loppu, yllätti kyllä siitä huolimatta.

Kovin on sujuvaa tekstiä. "[...] jo monet _karikot_" oli satama-aiheisessa jutussa mielestäni hieno sanavalinta. Kappaleiden pituus lyhenee mukavasti loppua kohden pitäen tarinassa oivan tahdin. Näin yhtenäisessä tekstissä on mielestäni ihan turha pyydellä anteeksi mitään viime hetken viittätoista minuuttia.

QB: En itse asiassa ole itsekään tarpeeksi rakastunut lopun toistoon. Disellä oli aika hyvin purettu ajatus siitä mitä sillä hain, tosin enemmänkin kuin "parempiin aikoihin", sillä oli tarkoitus muistuttaa siitä mistä me nykyhetkessä lähdemme, ja miten Satama Pysyy. Mietin kuitenkin jo ennen palauttamista ottavani lopun pois, mutta annoin sen olla, kun en sanoja muuallekaan keksinyt laittaa.

Tarinasta ei tullut aivan sellainen kuin kuvittelin, näin mielessäni paljon enemmän fiilistelyä kuvitellulla satamalaiturilla, ajankuvaa Kensingtonin kuvitellessa ajassa taaksepäin. Sanaraja tuli vastaan, ja toisaalta ei tarkempi kuvailu olisi tuonut tarinaan mitään oleellista. Vain turhia tarkennuksia.

Ajatus tarinaan muuten lähti seinällä roikkuvasta Vuosaaren uutta satamaa mainostavasta kalenterista. Sompasaaren toiminnot siirtyivät Vuosaareen, kauemmas keskustasta, ja paikalle on kaavailtu asuinaluetta.

Clara: ei, se olet vain sinä: piippu esiintyy sekä tässä että Pimeydessä, ja molemmissa se on melko stereotyyppistä kuvitusta, joten ei esiinny usein.

Tosin jos miettii näitä tarinoita tarkemmin, piippu ei ehkä ole ainoa asia tai esine, joka toisintuu...

QB: Aavistuksen sekavana koin tuossa väliin sen, missä Kensington varsinaisesti oli. Omassa (?) salissaan vaiko oikeasti laiturilla. Satamien kehityskertomuksesta pidin.

Clara: Jo tuossa "hänellä olisi uutisia" -kohdassa arvasin, mitä uutiset olivat. Se ei sinänsä kuitenkaan häirinnyt, varsinkin kun tarinan varsinainen pointti, tai ainakin toinen puoli asiasta oli Jounin suhde, joka ilmeni omalla ajallaan.

Dise: Tässäkin oli hienoa kuvausta ja hienoja pieniä yksittäisiä hetkiä, tosin loppuratkaisu tuli itselle aivan puun takaa. Kiitos siitä.

phann: joo, Kensington on kaiken aikaa salissa ja vain kuvittelee kävelevänsä satamalaiturilla ajassa taaksepäin. Pelkäsinkin ettei se tule tarpeeksi selvästi esiin, mutta jääpähän vahingossa tulkinnanvaraa.