QB: No tämä oli jo selkeästi "vähemmän mindfuck" ainakin itselleni kuin edeltänyt Ajan henki -veto. Meinaan että tarina oli tässä selkeästi simppelimpi ja todella helppo seurata. Täysin mulle ei kuitenkaan avautuneet kursivoidut tekstinpätkät. Itse näin ne vähän turhina, mutta ilmeisesti niillä on joku tärkeämpikin tarkoitus, mikä ei vaan itelle avautunut. Tosin, niitä lukiessa tuli mieleen elokuva Memento, ja ne mustavalkokohtaukset. Se tosin olisi jännä tietää, että miten tuommoisia oikein joku keksii?
Tarina itsessään oli mielenkiintoinen, joskin juonenmuutoksien pohdinta oli vähän turhankin korostettua, tarkoittaen ettei niiden olisi tarvinnut olla niin räikeitä vastakohtia. En nyt osaa oikein selittää tätä kun en keksi sitä yhtä sanaa. Olkoot, kait se tuli selville mitä haen takaa. Tarinassa parasta oli ehdottomasti alkupuoli, jossa tyyppi odottelee sitä puhelinsoittoa. Tuossa oli se tilanne ja asetelma erinomaisesti kuvailtu ja maiseman pystyi näkemään helposti. Palaverin aikana juttu vähän lipsui heikommaksi, mutta hyvä kaikenkaikkiaan tarina oli. Eipä tässä sen enempää.
Arttu: Onko jokin syy miksi päähenkilö on Lauri?
Enivei, tää tarina oli kyl meikäläisen makuun. Toki noi masisjutut tuntuu olevan jo aika vakio tällä palstalla, mutta hyvistä pystyy kyllä jännityksellä nauttimaan siitäkin huolimatta että se on tietynasteinen klisee. Hyvä maisemienkerronta, kompakti ja tarpeellinen kerronta päähenkilöstä, ja sujuva lopetus, joskin toki odotettavissa oleva. Vaikkei tässä ole mitään elämää suurempaa, niin silti 300 sanaan kyllä ihan saatanan hyvä suoritus. Ainoa pienen pieni miinus tulee tarinan hetkisestä "epä-proosallisesta" kerrontatyylistä, mutta se on toki makuasia. Erinomaista noin muuten.
phann: Erikoinen asetelma. Tarinan alussa ajattelin että kyseessä tulee olemaan jokin Wild West -juttu, kun tyypit vetää tavernassa viskiä. Toki selvisi nopeasti että ei tainnut olla sellainen taverna tämä, kun luki edemmäs. Minulla on ongelmana tämän tarinan kanssa se, että en oikein pysty samastumaan henkilöihin. Tarinassa käsitellään tapahtumaa jonka seurauksena on tullut kasoittain ruumiita ja se on koko homman pointti, mutta silti se jää itselleni vähän irralliseksi. Paasaava vanha mies lähinnä ihmetyttää; kuka hän luulee olevansa ja miks se rupee niin yllättäen huutamaan niille nuoremmille, vaikkeivät nuoremmat tehneet mitään provotakseen. Ne muukalaisethan niitä kusipäitä oli. Kaiken kaikkiaan 300 sanaa on tälle tai tämäntyyppiselle jutulle vähän liian vähän, ja tarinaan ei lähinnä siksi ehdi saamaan kunnon otetta. Loppu on toki ihan ookoo, mutta toimisi varmaan paremmin (ja samoin koko tarina) jos se olisi ollut sarjakuvaa tekstin sijasta. Tässä muodossaan jätti kuitenkin valitettavasti vähän kylmäksi.
Posted: Sun Feb 01, 2009 22:38